Tilkkupeittoja

Olen pidemmän aikaa "tuhonnut" kaikki joustavat tilkut (trikoo, velour, joustis, neulos) vielä pienemmiksi paloiksi. Neliöitä tilkkupeittoa varten olikin kertynyt jo huima pino. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä pojille yksi oikein iso ja värikäs tilkkupeitto majaleikkejä varten, mutta kun aloin sommitella peittoa muuttuivat suunnitelmat täysin. Tilkkuja oli niin paljon, että päätinkin lajitella ne väreittäin.

Molempien peittojen koko n. 90 x 160 cm

Yhden peiton sijasta teinkin kaksi, molemmille pojille omansa. Toiselle kelta-musta ja toiselle turkoosi. Näiden peittojen jälkeen tilkkuja jäi vielä ainakin yhteen punaiseen ja vihreään...

keltaisten tilkkujen lisäksi vähän oranssia ja mustaa

turkoosin ja sinisten kankaiden kaveriksi muutama punainen tehoste

Molemmissa peitoissa on käytetty ainoastaan joustavia kankaita, trikoota, velouria, joustista ja neulosta. Peittojen "nurjalle" puolelle ompelin fleecea ja reunat kanttasin resorilla. Näistä peitoista tuli oikein kivat ja peitot ovat olleet jo kovassa käytössä. :) Pienempi pojista katseli peittoa hyvin tarkkaavaisesti sen saatuaan ja totesi monessa palassa olevat jotakin tuttua... "karhupaita...sammakkopaita...tähtipaita..."

 

Pii-paa-pii-paa

Tänään juhlittiin  serkkuni kolmevuotiasta pikkuherraa. Lahjaksi ompelin hänelle paloautopaidan. Paidan kankaaksi valitsin turkoosia joustocollegea punaisin tehostein, applikointi on tehty velourista ja trikoosta. Paidan toiseen hihaan leikkasin vielä paloautotrikoosta merkin.  

Kolmevuotiaan lisäksi synttäreitään vietti myös pojan äiti, joten hänelle myös itsetehtyä pakettiin. Virkattu huivi pehmeästä ja sädehtivästä langasta. Huivin ohjeen nappasin uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä. Helppo ohje ja mielestäni kiva malli, näitä voisi tehdä toisen ja vaikka kolmannenkin...

Ohje: SK 3/2014, lanka: Novita Säde

Sukkasillaan

Ulkona on aivan mieletön sää, aurinko paistaa ja linnut laulaa. Selkeästi siis kevät! 

Ja minä esittelen teille VILLASUKAT :) Noh, olenpahan varautunut, mikäli se ennustettu takatalvi yllättää. Nämä sukat ovat olleet kyllä jo tovin valmiina, mutta jotenkin en vain ole saanut niitä aikaisemmin kuvattua... 

Sukat on neulottu Novitan Nalle -langasta ja ohje löytyi Novitan sukkalehdestä.

Pitsipallo

Nyt voin jo iloisin mielin esitellä tämän paperinarusta virkatun pitsipallon, jonka tekeminen lähinnä itketti! 

Viime marraskuussa olin ystäväni kanssa Suomen Kädentaidot -messuilla Tampereella ja siellä bongasimme ihastuttavan virkatun pitsivalopallon. Tälläinen oli ehdottomasti saatava, niinpä teinkin kaupat pitsipallomateriaaleista. Tuolloin oli vielä erittäin hyvä mieli ja sormet oikein syyhysivät päästä kokeilemaan pitsipallon virkkausta.

Mitenkäs siinä sitten kävikään...paperinarun virkkaaminen osoittautui ERITTÄIN epämiellyttäväksi ja jopa hankalaksikin. Ensinnäkin ohjeen kanssa oli pienoisia ymmärtämisvaikeuksia ja toiseksi paperinarun virkkaaminen oli aivan JÄRKYTTÄVÄÄ!!! Kankea paperinaru ei luistanut eikä taipunut ja sormiinkin se otti aivan vietävästi. Ja tietenkin niitä paperikukkasia piti virkata aivan tajuton määrä...ja minähän olin ajatellut tekeväni pitsivalopallon vieläpä joululahjaksi. Ääh!

Sisukkaasti kuitenkin virkkasin ja hitaasti, erittäin hitaasti kukkia jopa valmistui. Sen verran ärsyttävää puuhaa paperinarun virkkaaminen oli, että vaikka virkkaamisesta pidänkin oli 4 kukkaa illassa aivan maksimimäärä. Koska naru hiersi ja tuntui erittäin epämukavalta sormissa, hankin avukseni kirjoneule-neulontaan tarkoitetun langanerotimen (mikälie onkaan tuon suomenkielinen käännös). Tämän avulla virkkaaminen oli hieman helpompaa.

Lopulta sain valmiiksi kaikki tarvittavat paperinarukukkaset ja aikaa jouluunkin oli vielä muutama päivä. Ajattelin, että nyt onkin enää helppo viimeistely jäljellä. Vaan eipä ollut ei, kukat piti yhdistää toisiinsa ompelemalla ne kiinni paperinarulla ohjeen mukaiseen järjestykseen ja kovettaa lopuksi pallo ilmapallon päälle vesi-liimaseoksella. 

Kukkien toisiinsa ompeleminen olikin hyvin aikaavievää, ja aikaahan minulla ei juuri ollut, ja ärsyttävää. Jotain piti keksiä, jotta saisin lahjan valmiiksi. No, päätin sitten tehdä pienemmän pallon ja hieman eri järjestyksessä kuin ohjeessa neuvottiin. Puhalsin pallon sopivan kokoiseksi ja kelmun avulla muotoilin sen täysin pyöreäksi. Tämän jälkeen kursin tarvittavan määrän pitsikukkasia toisiinsa kiinni, ompelin ja pingotin kukkasia suoraan ilmapallon päällä. Hieman hirvitti neulan kanssa hosua, mutta onnistuin kuitenkin niin, etten puhkonut palloa! Lopulta oli koko ilmapallo vuorattu pitsikukilla! Ja arvatkaapa vain jäikö niitä, hirveällä vaivalla virkattuja pitsikukkia yli? Joo, ja paljon! ARGH!

Vesi-liimaseoksen valmistaminen oli helppoa ja sen levittäminenkin onnistui ilman sen suurempia yllätyksiä. Seoksen haju oli vain aivan järkyttävä ja ompeluhuoneeni olikin melkoisen liimahuurun alla seuraavat kaksi päivää. Suureksi yllätyksekseni, epätoivo oli lähes kokonaan vallannut mieleni tämän projektin suhteen, pallo kovettui juuri sopivasti ennen joulua! JA SIITÄ TULI IHANA!

Kauhea projekti, mutta lopputulos on kyllä mielestäni hieno ja mikä tärkeintä myös lahjansaaja tykkäsi pitsivalopallosta! Itsellenikin tälläisen mieluusti ottaisin, mutta ainakaan vielä en ole jaksanut toista väkertää...vaikka ne ylijäämä-paperinarukukat ovatkin tuolla valmiina. Ehkäpä ensi jouluksi teen tälläisen sitten itselleni ;)

Pientä kivaa!

Tänä vuonna ystävänpäiväkirjekuoriin sujahti puuvillaisia nenäliinakoteloita. Itselläni on tälläinen ollut jo hetken aikaa käytössä ja on kyllä toimiva "kotelo", ei pyöri nenäliinat kassin pohjalla, vaan ovat siististi omassa pussukassaan. Pysyyhän ne nenäliinat tietenkin siinä muovikääreessäkin siistinä, ainakin jonkin aikaa, mutta onhan tälläinen kankainen nyt ehdottomasti söpömpi!

Kaikki kotelot on tehty joustamattomasta puuvillakankaasta. Suuaukon kohdalle ompelin kotelon vuorikankaan ns. tereeksi/reunukseksi.

Pappatakkeja

Olen täysin hullaantunut näihin pappatakkeihin, käytännöllisiä, mukavan näköisiä ja nopeita ommella. Eli siis kaikki kohdallaan! :)

Isompi poika sai kaksi takkia ja pienempi yhden ja vielä tekisi mieli ommella muutama takki...

Raidallisen takin materiaalit neppareita ja keltaista resorikanttausta lukuunottamatta on kierrätettyä. Valitsin kierrätysvaatepinosta kaksi mieheni hylkäämää puuvillaista neulepaitaa, leikkasin osat ja hurautin saumurilla. Nopeaa, varsinkin, kun pystyin hyödyntämään paidoista helma- sekä hiharesorit. Hiemanhan tuossa paidassa on vielä kasvunvaraa, mutta eipä se haittaa.

Isomman pojan toisen pappatakin tein ihanasta, salmiakkikuvioisesta collegesta ja pienemmälle kaivelin jälleen Muru-tilkkupussin sisältöä. Tummanvihreää Otsoa löytyi vielä niin suuri "tilkku", että sain tehtyä koko takin samasta kankaasta. Nyt onkin sitten Muru-tilkkupussin sisältö käytetty lähes loppuu tai ainakin niin, että seuraava(t) tekeleet täytyy tehdä sitten jo useammasta kuosista/kankaasta. Tykkään kyllä hirmuisesti noista Muru -neuloksista, kauniin kuosit ja ihanan laadukasta neulosta.

Erittäin huonolaatuisessa kuvassa, jonka naamioin polaroid-kuvaksi, näkyy myös pienemmän jäbän uudet oranssit housut. Itse asiassa tein noita oransseja housuja kahdet, toiset collegesta (kuvassa) ja toiset velourista. Kaavana oli ultimate casual, ilman taskuja, koossa 98 cm. Tämä malli käy oikein hyvin pikku-jäbälle - ei vilku peppu eikä vaippa. :)

Unohtuneita...

Nämä "vähän fiinimmät" housut valmistuivat jo viime vuoden lopulla. Jostain syystä olen vain unohtanut laittaa ne tänne muistiin.

Housukaavat löytyivät vuoden 2013 viimeisestä lasten Ottobre-lehdestä, Mancini ja Arnold. Melko kova homma oli näissä housuissa, paljon tikattavaa ja yksityiskohtia, mutta lopputulos oli kaiken sen vaivan arvoista. Kivat, vähän tuollaiset siistimmät housut. Näitä ollaankin käytetty synttäreillä, joulujuhlissa ja jouluna. 

Olen vallan ihastunut noihin henkseleihin, jotka tuunailin ihan tavis henkseleistä. Leikkasin toisesta päästä klipsut irti ja irroitin myös sen muovisen härpäkkeen takaa. Klipsien tilalle metalliset napit ja taakse nahkainen yksityiskohta. Nyt tuo tummansininen värikään ei näytä enää niin pahalta, kun siis alunalkaen olisin halunnut ruskeat henkselit, mutta en niitä tietenkään löytänyt. 

Kaavat olivat molemmissa housuissa ihan ok, varsinkin tuo pienempi (Mancini, koko 92 cm). Isommat (Arnold) olisi pitänyt tehdä ns. kahdessa koossa eli leveys olisi pitänyt ottaa 110 cm mukaan ja pituus 116 cm mukaan. Nyt tein suoraan 116 cm kaavalla ja liian leveäthän/löysät nuo on, mutta pojan mielestä loistavat kun ei purista yhtään! :) 

Housukankaana molemmissa on sametti, isommat ovat ohutta, joustamatonta, samettia ja pienemmät joustosamettia.