maanantai 24. helmikuuta 2014

Pitsipallo

Nyt voin jo iloisin mielin esitellä tämän paperinarusta virkatun pitsipallon, jonka tekeminen lähinnä itketti! 

Viime marraskuussa olin ystäväni kanssa Suomen Kädentaidot -messuilla Tampereella ja siellä bongasimme ihastuttavan virkatun pitsivalopallon. Tälläinen oli ehdottomasti saatava, niinpä teinkin kaupat pitsipallomateriaaleista. Tuolloin oli vielä erittäin hyvä mieli ja sormet oikein syyhysivät päästä kokeilemaan pitsipallon virkkausta.

Mitenkäs siinä sitten kävikään...paperinarun virkkaaminen osoittautui ERITTÄIN epämiellyttäväksi ja jopa hankalaksikin. Ensinnäkin ohjeen kanssa oli pienoisia ymmärtämisvaikeuksia ja toiseksi paperinarun virkkaaminen oli aivan JÄRKYTTÄVÄÄ!!! Kankea paperinaru ei luistanut eikä taipunut ja sormiinkin se otti aivan vietävästi. Ja tietenkin niitä paperikukkasia piti virkata aivan tajuton määrä...ja minähän olin ajatellut tekeväni pitsivalopallon vieläpä joululahjaksi. Ääh!

Sisukkaasti kuitenkin virkkasin ja hitaasti, erittäin hitaasti kukkia jopa valmistui. Sen verran ärsyttävää puuhaa paperinarun virkkaaminen oli, että vaikka virkkaamisesta pidänkin oli 4 kukkaa illassa aivan maksimimäärä. Koska naru hiersi ja tuntui erittäin epämukavalta sormissa, hankin avukseni kirjoneule-neulontaan tarkoitetun langanerotimen (mikälie onkaan tuon suomenkielinen käännös). Tämän avulla virkkaaminen oli hieman helpompaa.



Lopulta sain valmiiksi kaikki tarvittavat paperinarukukkaset ja aikaa jouluunkin oli vielä muutama päivä. Ajattelin, että nyt onkin enää helppo viimeistely jäljellä. Vaan eipä ollut ei, kukat piti yhdistää toisiinsa ompelemalla ne kiinni paperinarulla ohjeen mukaiseen järjestykseen ja kovettaa lopuksi pallo ilmapallon päälle vesi-liimaseoksella. 

Kukkien toisiinsa ompeleminen olikin hyvin aikaavievää, ja aikaahan minulla ei juuri ollut, ja ärsyttävää. Jotain piti keksiä, jotta saisin lahjan valmiiksi. No, päätin sitten tehdä pienemmän pallon ja hieman eri järjestyksessä kuin ohjeessa neuvottiin. Puhalsin pallon sopivan kokoiseksi ja kelmun avulla muotoilin sen täysin pyöreäksi. Tämän jälkeen kursin tarvittavan määrän pitsikukkasia toisiinsa kiinni, ompelin ja pingotin kukkasia suoraan ilmapallon päällä. Hieman hirvitti neulan kanssa hosua, mutta onnistuin kuitenkin niin, etten puhkonut palloa! Lopulta oli koko ilmapallo vuorattu pitsikukilla! Ja arvatkaapa vain jäikö niitä, hirveällä vaivalla virkattuja pitsikukkia yli? Joo, ja paljon! ARGH!




Vesi-liimaseoksen valmistaminen oli helppoa ja sen levittäminenkin onnistui ilman sen suurempia yllätyksiä. Seoksen haju oli vain aivan järkyttävä ja ompeluhuoneeni olikin melkoisen liimahuurun alla seuraavat kaksi päivää. Suureksi yllätyksekseni, epätoivo oli lähes kokonaan vallannut mieleni tämän projektin suhteen, pallo kovettui juuri sopivasti ennen joulua! JA SIITÄ TULI IHANA!




Kauhea projekti, mutta lopputulos on kyllä mielestäni hieno ja mikä tärkeintä myös lahjansaaja tykkäsi pitsivalopallosta! Itsellenikin tälläisen mieluusti ottaisin, mutta ainakaan vielä en ole jaksanut toista väkertää...vaikka ne ylijäämä-paperinarukukat ovatkin tuolla valmiina. Ehkäpä ensi jouluksi teen tälläisen sitten itselleni ;)






maanantai 17. helmikuuta 2014

Pientä kivaa!

Tänä vuonna ystävänpäiväkirjekuoriin sujahti puuvillaisia nenäliinakoteloita. Itselläni on tälläinen ollut jo hetken aikaa käytössä ja on kyllä toimiva "kotelo", ei pyöri nenäliinat kassin pohjalla, vaan ovat siististi omassa pussukassaan. Pysyyhän ne nenäliinat tietenkin siinä muovikääreessäkin siistinä, ainakin jonkin aikaa, mutta onhan tälläinen kankainen nyt ehdottomasti söpömpi!





Kaikki kotelot on tehty joustamattomasta puuvillakankaasta. Suuaukon kohdalle ompelin kotelon vuorikankaan ns. tereeksi/reunukseksi.





keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Pappatakkeja

Olen täysin hullaantunut näihin pappatakkeihin, käytännöllisiä, mukavan näköisiä ja nopeita ommella. Eli siis kaikki kohdallaan! :)

Isompi poika sai kaksi takkia ja pienempi yhden ja vielä tekisi mieli ommella muutama takki...





Raidallisen takin materiaalit neppareita ja keltaista resorikanttausta lukuunottamatta on kierrätettyä. Valitsin kierrätysvaatepinosta kaksi mieheni hylkäämää puuvillaista neulepaitaa, leikkasin osat ja hurautin saumurilla. Nopeaa, varsinkin, kun pystyin hyödyntämään paidoista helma- sekä hiharesorit. Hiemanhan tuossa paidassa on vielä kasvunvaraa, mutta eipä se haittaa.



Isomman pojan toisen pappatakin tein ihanasta, salmiakkikuvioisesta collegesta ja pienemmälle kaivelin jälleen Muru-tilkkupussin sisältöä. Tummanvihreää Otsoa löytyi vielä niin suuri "tilkku", että sain tehtyä koko takin samasta kankaasta. Nyt onkin sitten Muru-tilkkupussin sisältö käytetty lähes loppuu tai ainakin niin, että seuraava(t) tekeleet täytyy tehdä sitten jo useammasta kuosista/kankaasta. Tykkään kyllä hirmuisesti noista Muru -neuloksista, kauniin kuosit ja ihanan laadukasta neulosta.

Erittäin huonolaatuisessa kuvassa, jonka naamioin polaroid-kuvaksi, näkyy myös pienemmän jäbän uudet oranssit housut. Itse asiassa tein noita oransseja housuja kahdet, toiset collegesta (kuvassa) ja toiset velourista. Kaavana oli ultimate casual, ilman taskuja, koossa 98 cm. Tämä malli käy oikein hyvin pikku-jäbälle - ei vilku peppu eikä vaippa. :)