maanantai 30. syyskuuta 2013

Se tunne, kun ONNISTUU

Kyllä se syksy taas tuli tänäkin vuonna...sateet, tuuli ja kylmä. Ja niiiiiin tuhottoman pitkä aika taas kesään. No, jos ei syksyssä muuta kivaa ole, niin antaa se ainakin syyn poltella kynttilöitä, ommella pojille lämpimämpää vaatetta sekä neuloa villasukkia. ;)

Pojille ompelin hupparit ihanista Muru-neuloksista. Lämmittää enemmän kuin pelkät trikoopaidat, mutta ovat kuitenkin kivan ohuita ulkovaatteiden alla. Yleensä en niin kovasti hupuista ulkovaatteiden alla välitä, tuntuvat olevan enemmänkin haittaksi, mutta molemmat pojat tykkäävät niin kovasti hupuista, että piti sitten hupparit tehdä.

Huppareiden kavereiksi tein housut ihanan pehmoisista veloureista. Näistä seteistä tuli kyllä mielestäni ihanat. 

Muru-kuosit: kirahvi (turkoosi/punainen) ja otso (turkoosi)

Hupparikankaat kaivelin Muru-tilkkupussista, jonka ostin aikoinaan käsityömessuilta. "Tilkuilla" oli hyvin kokoa, koska suurempi paita on kokoa 116 cm ja pienempi 98 cm (ilman saumanvaroja). Beagle Boy -kaavaan (OB 4/2013) en tehnyt mitään muutoksia, mutta ohjeesta poiketen tein hiharesorit kaksinkertaisiksi ja huput ilman vuorta. Näistä tuli kyllä minun suosikkihupparit! Tykkään tosi paljon näistä Muru-neuloksista, ihanat kuosit ja värit ja laadukas materiaali. Pesussakaan eivät mene miksikään, eikä kyllä kuivausrummussakaan (vaikka rumpukuivausta ei suositellakaan)!

Ensimmäistä kertaa IKINÄ huolittelin hupun reunan resorikaitaleella. Kerrankin tein jotain ihan oikeasti ohjeen mukaan ja laskin vieläpä kertoimen avulla resorin pituudenkin (tätä hommaa en tee ikinä, vaan aina näppituntumalla mennään). Molempien huppareiden kanttaus onnistui TÄYDELLISESTI vaikka itse sanonkin. Olen ihan huipputyytyväinen! Hitaasti ja huolella kanttasin ja kyllä kannatti. Jotenkin sitä aina vaan yrittää "luistaa" tuosta kanttaamisesta (kun en siis nauhankääntäjää omista), kun jotenkin se menee niin helposti pieleen/lopputulos ei tyydytä. Tällä kertaa se kuitenkin onnistui oikein hyvin, eikä ratkojaa tarvittu!

Molemmat housut on tehty Ultimate Casual -kaavalla (OB 4/2013), ilman taskuja. Velourit ovat hyvin marinoituja ostoksia muistaakseni Kestovaippakaupasta. 

Molempien paitojen toiseen hihaan tein pienen yksityiskohdan: isompaan valetuplahiha ja pienempään tehosteraita. Okei, myönnetään, nämä yksityiskohdat oli "pakko" tehdä, kangas ei vain muuten olisi millään riittänyt. Pienempi hiha on tehty kahdesta palasta, joten halusin sauman päälle raidan, koska sauma oli mielestäni hassu, varsinkin kun kuviota ei voinut kohdistaa. Nyt kuvan jatkuvuuteen ei kiinnitä niin paljon huomiota.

Valetuplahihan valkoinen kangas on ihanan pehmeää bambucollegea ja on sävyltään sama kuin kirahvien valkoinen. Sopi siis vallan mainiosti "jatkeeksi". Valetuplahihan tein Tosimummon superhyvällä ohjeella.

Mielestäni oikein onnistunut resorikanttaus, olen niin tyytyväinen!


Hihojen yksityiskohdat








Näitä varmasti tehdään vielä lisää, niin hyvä mieli tuli näiden tekemisestä! Onnistuminen on mukavaa. :)




lauantai 21. syyskuuta 2013

Marinoituja vikatikkiostoksia ja mitä niistä tehdään

Isomman pojan yöpuvut ovat taas kummasti pienentyneet kaapissa ja yövaatetus on vähintäänkin huvittava. Leveyssuunnassa kaikki ovat sopivia (jopa hieman väljiä), mutta pituus sekä hihoissa että lahkeissa mallia 3/4-osaa. Poikaa se ei tunnu haittaavan, mutta minua kyllä. 

Jotenkin sitä vaan mieluummin ompelisi jotain muuta kuin yöpukuja. Niitä on niin hurjan tylsä tehdä, ei raaski käyttää kivoimpia kankaita vaan niitä tulee tehtyä aina jostain "vikatikkiostoksista"/ jämistä. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Kangaslaatikon pohjalta valikoitui, Triteksiltä varmaan kaksi vuotta sitten ostettu, lörötrikoo. Alunperin olin ostanut kankaan itselleni, mutta en sitten koskaan siitä mitään tehnyt. Liian löröä ja värikin jotenkin tökki vaikka turkoosista/petroolista tykkäänkin. 

Eli mainio yöpukukangas! Jotain piristystä kuitenkin kankaaseen kaipasin. Resorilaatikosta ajattelin valita jonkun kivan kirkkaan värin, keltaisen tai oranssin, mutta enpäs valinnutkaan. Vaan otin sen "vikatikkiostoksen" tästäkin laatikosta. Raitaresorit ovat mielestäni kivoja, mutta tämän resorin "vihreäturkoosiminttu-mikälie" sävy ei ollutkaan sitten niin kiva kuin se tietokoneen ruudulla näytti. Tätä olen yrittänyt laittaa jos johonkin vaatteeseen, mutta ei, se ei yksinkertaisesti ole sopinut mielestäni mihinkään. No, sehän oli siis selvästi yöpukuresoria se! 

Vieläkin tämä hyvin yksivärinen yövaate kaipasi sitä jotain. Mitähän muuta "ylijäämää" vielä voisi lisätä... ja kas, pari vuotta marinoituneet silityskuvat löysivät tiensä paidan etumukseen. Lopulta tästä ylijäämä-vikatikkiostos-yöpuvusta tuli ihan mukava ja ajaa varmasti asiansa. 


Paitakaava: Fall Basic, OB 4/2013, koko 116 (ei muutoksia)
Housukaava: Ultimate Casual, OB 4/2013, koko 116 (ilman taskuja ja vyötärönauhaa)





Kuvaaminen heti aamutuimaan ei oikein innostanut, mutta uni oli kuulemma maistunut hyvin uudessa yökkärissä!






sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Mustia nappeja

Tunnustaudun nappihamstraajaksi tai oikeastaan hamstraan kaikenlaista käsityö- ja askartelutarviketta, eihän sitä koskaan tiedä milloin mitäkin tarvitsee! ;)

Vaikka mulla noita mustia nappeja löytyikin hirveä kasa eivät ne aivan riittäneet nappiprojektiini, joten käväisin hamstraamassa "muutaman" lisänapin Millamarin varastoista. Kiitokset jälleen!

Täydennyksen jälkeen pääsinkin sitten projektin kimppuun. Tarkoituksena oli uudistaa vanha ja likainen lampunvarjostin. Entinen valkoinen varjostin oli saanut mm. kahviroiskeet päällensä, joten jotain oli tehtävä. Varjostin oli ehjä ja juuri sopivan kokoinen niin en viitsinyt heittää sitä pois vaan tuunasin sen entistäkin paremmaksi.

Lähtötilanne näytti tältä:


tähän kuvaan onkin osunut varjostimen kauniimpi puoli, ei juurikaan roiskeita näkyvissä... hyvä niin ;)

Ensimmäiseksi maalasin varjostimen mustalla kangasvärillä, jotta valkoinen ei pilkistäisi nappien välistä. Värin kuivuttua liimailin kuumaliimalla napit varjostimen pintaan. Tässä hommassa sai sormenpäät myös "kuumahoitoa", mikä ei kyllä ollut mitenkään mukavaa!


Lopputulos näyttää sitten tältä:


Tästä tuli mielestäni oikein hauska, tykkään. 




lauantai 14. syyskuuta 2013

Varsinainen ikuisuusprojekti

Novitan kevät 2013 lehdessä (joka löytyi postilaatikosta siis jo helmikuussa) oli mielestäni aivan ihana poikien slipoverimalli. Heti lehden ensiselauksen jälkeen päätin, että tuon kyllä teen. Langatkin ostin seuraavalla kauppareissulla ja neulomisenkin aloitin...mutta kuinkas siinä sitten kävikään....

Puikot ja langat hautautuivat vaatekaapin perälle ja sinne jäivät, ei tullut neulottua ei. Ei jotenkin vain innostanut! Jokunen aika sitten, vaatekaapin siivouksen yhteydessä, löysin tuon aloitetun slipoverin. Tartuin puikkoihin ja tadaa aivan ihana slipoveri on vihdoin valmis! Melko pitkä prosessi, mutta lopputuloksesta tykkään!

Malli: Novita kevät 2013 , malli 77: pojan neuleslipoveri
Langat: Novita 7 Veljestä ja 7 Veljestä Raita:
vaaleanruskea (060), turkoosi (350), vihreä-lime-raita (834)
Koko: 122 cm





Slipoveri on tehty aivan ohjeen mukaisesti, jopa langat ja värit ovat samat kuin ohjeessa. Tämä on todella harvinaista, kun yleensä vähintäänkin vaihdan lankojen värit. Tällä kertaa kuitenkin kaikki mielestäni mätsäsi paremmin kuin hyvin, joten muutoksille ei ollut tarvetta. 

Lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Kaula-aukko olisi voinut tosin olla hieman pienempikin, mutta eipä tuo haittaa. Varsinkin kun poikaa häiritsee ja kutittaa jos villa osuu kaulaan, no nytpä ei osu!


Pojan mielestä slipoveri oli hieno, mutta aivan liian kuuma aurinkoisella ilmalla! Tätä kuulemma pitää käyttää vain sadeilmoilla. :) 



lauantai 7. syyskuuta 2013

Kuumaa hiekkaa!

Oih ja voih, ihana ystäväni NannaRuu saa viettää tänä vuonna synttäreitään lämpimän auringon alla! Onhan ne ilmat kauniit ja kesäiset tällä hetkellä täällä Suomessakin, mutta kyllä helle on aina helle.

Tänä vuonna synttärilahjakin oli jotain ihan muuta kuin syksyistä. Suunnitelmissa olleet villasukat tai kaulahuivi tai lapaset ym. ihanat, lämpöiset ja villaiset tuotokset saivat väistyä kesäisen lomalahjan tieltä. Lahjakääreeseen sujahti nimittäin rentouttavaa "kulutettavaa" lomalle! Tuunatut sandaalit, hömppäkirja ja kirjanmerkki. Kirjanmerkille tuskin on käyttöä, kun lahjansaaja lukee yleensä kaikki kirjat yhdeltä istumalta, mutta onpahan varalta! ;)

Pientä haastettakin oli tämän lahjan kanssa, ei ole loppukesä/alkusyksy nimittäin otollisin aika löytää sandaaleja! Useampi kauppa piti kiertää ennen kuin sopivat löytyivät. Löytyipä kuitenkin, hyvä niin!





Koristelin sandaalien siniset "muovinarut" mustalla sifonkinauhalla, mustilla ja hopeisilla helmillä sekä metallinapeilla. Kirjanmerkki on tehty nahkasta ja toiseen päähän tein "korun".

Nyt ei sitten puutu kuin aurinko, helle ja hiekkaranta! 

Hyvää matkaa!