Viime marraskuussa olin ystäväni kanssa Suomen Kädentaidot -messuilla Tampereella ja siellä bongasimme ihastuttavan virkatun pitsivalopallon. Tälläinen oli ehdottomasti saatava, niinpä teinkin kaupat pitsipallomateriaaleista. Tuolloin oli vielä erittäin hyvä mieli ja sormet oikein syyhysivät päästä kokeilemaan pitsipallon virkkausta.
Mitenkäs siinä sitten kävikään...paperinarun virkkaaminen osoittautui ERITTÄIN epämiellyttäväksi ja jopa hankalaksikin. Ensinnäkin ohjeen kanssa oli pienoisia ymmärtämisvaikeuksia ja toiseksi paperinarun virkkaaminen oli aivan JÄRKYTTÄVÄÄ!!! Kankea paperinaru ei luistanut eikä taipunut ja sormiinkin se otti aivan vietävästi. Ja tietenkin niitä paperikukkasia piti virkata aivan tajuton määrä...ja minähän olin ajatellut tekeväni pitsivalopallon vieläpä joululahjaksi. Ääh!
Sisukkaasti kuitenkin virkkasin ja hitaasti, erittäin hitaasti kukkia jopa valmistui. Sen verran ärsyttävää puuhaa paperinarun virkkaaminen oli, että vaikka virkkaamisesta pidänkin oli 4 kukkaa illassa aivan maksimimäärä. Koska naru hiersi ja tuntui erittäin epämukavalta sormissa, hankin avukseni kirjoneule-neulontaan tarkoitetun langanerotimen (mikälie onkaan tuon suomenkielinen käännös). Tämän avulla virkkaaminen oli hieman helpompaa.
Lopulta sain valmiiksi kaikki tarvittavat paperinarukukkaset ja aikaa jouluunkin oli vielä muutama päivä. Ajattelin, että nyt onkin enää helppo viimeistely jäljellä. Vaan eipä ollut ei, kukat piti yhdistää toisiinsa ompelemalla ne kiinni paperinarulla ohjeen mukaiseen järjestykseen ja kovettaa lopuksi pallo ilmapallon päälle vesi-liimaseoksella.
Kukkien toisiinsa ompeleminen olikin hyvin aikaavievää, ja aikaahan minulla ei juuri ollut, ja ärsyttävää. Jotain piti keksiä, jotta saisin lahjan valmiiksi. No, päätin sitten tehdä pienemmän pallon ja hieman eri järjestyksessä kuin ohjeessa neuvottiin. Puhalsin pallon sopivan kokoiseksi ja kelmun avulla muotoilin sen täysin pyöreäksi. Tämän jälkeen kursin tarvittavan määrän pitsikukkasia toisiinsa kiinni, ompelin ja pingotin kukkasia suoraan ilmapallon päällä. Hieman hirvitti neulan kanssa hosua, mutta onnistuin kuitenkin niin, etten puhkonut palloa! Lopulta oli koko ilmapallo vuorattu pitsikukilla! Ja arvatkaapa vain jäikö niitä, hirveällä vaivalla virkattuja pitsikukkia yli? Joo, ja paljon! ARGH!
Vesi-liimaseoksen valmistaminen oli helppoa ja sen levittäminenkin onnistui ilman sen suurempia yllätyksiä. Seoksen haju oli vain aivan järkyttävä ja ompeluhuoneeni olikin melkoisen liimahuurun alla seuraavat kaksi päivää. Suureksi yllätyksekseni, epätoivo oli lähes kokonaan vallannut mieleni tämän projektin suhteen, pallo kovettui juuri sopivasti ennen joulua! JA SIITÄ TULI IHANA!
Kauhea projekti, mutta lopputulos on kyllä mielestäni hieno ja mikä tärkeintä myös lahjansaaja tykkäsi pitsivalopallosta! Itsellenikin tälläisen mieluusti ottaisin, mutta ainakaan vielä en ole jaksanut toista väkertää...vaikka ne ylijäämä-paperinarukukat ovatkin tuolla valmiina. Ehkäpä ensi jouluksi teen tälläisen sitten itselleni ;)
